” Uneksijan kartaston vedokset muodostuvat kuparilevylle syövytetyistä jäljistä ja niiden painaumista paperilla. Jäljet kuparille on saatu aikaan pohjusteella, jota on manipuloitu joko sivellintä tai telaa käyttämällä. Pohjusteen lisäämisellä tai poistamisella tehdyt jäljet perustuvat välittömään (eli suoraan) työskentelyyn, jossa välineen ja tekijän yhteinen liike ovat muodostaneet laatalle jääneet pohjusteen rauniot. Mennessään rautakloridikylpyyn, pohjustettu levy, osittain kuparia paljastavana ja osittain sitä suojaavana, altistuu syöpymiseen perustuvalle reaktiolle ja laatan rakenne muotoutuu tämän myötävaikutuksesta.  Syövytysprosessi muuttaa laatan syvyyden ja tasojen mittakaavaa, pohjuste altistaa kuparin pinnan asteittaiselle muunnokselle, sen sattumanvaraisen pettämisen myötä. Laatan pinta ja rakenne muodostuu taso tasolta, hajottaen entisestään siinä olevaa mahdollista kuvallista aihiota. --- 

--- Prosessin synnyttämän hajottamisen myötä avautuu kuitenkin myös mahdollisuus, jossa laatalle muodostuva syöpymäjälki kääntyy taas kohti kuvaa tai kuvallisuutta. Mutta koska tässä kaikki perustuu itse aiheen poissaoloon, ajattelen että myös tässä kohtaa prosessin murtama kysymys kuvan olemisesta tai ei olemisesta suuntautuu kohti katsojaa.”